Peterpan
Vincita

LUOTAMME POISTUNEET

 

    Sulle pienen polskin lainata voin, sanoi Jumala kerran,
    Sille kaksitoista vuotta elämää soin tai vain muutaman tuokion verran.
    Sinun tehtäväsi on sitä rakastaa kunnes se ylittää elämän rajan;
    saat nähdä vaivaa ja uurastusta sen pienen elämän ajan.
    Se tuottaa Sinulle monet huolet ja usein vie vaivasi hukkaan,
    mutta surustasi se kantaa myös puolet, ja sen muistot ei unohdukaan.
    Se on maasta ja maaksi sen tultava on, en muuta voi luvatakaan.
    Eihän surusi ole pohjaton, jos et iäksi sitä omaksi saakaan ?

    Ja vastasin Herralle näin: Olkoon niin, antaa surunkin tulla.
    Koiranpennulle, jonka sulta sain, on silti kylliksi hellyyttä mulla.
    Olen onnellinen, että omistin sen, joka hetkestä kiittäen.
    Ja surun tullessa tuskallisen, sen kestän ymmärtäen.
    Ja kun ystäväni on lähtenyt koirien taivaan maahan,
    tämän kiistojen maailman jättänyt.
    Sen muistoksi, kuulkaahan,
    otan toisen pienen polskin, jota hoidan ja rakastan sen pienen elämän ajan.

    Jil Harwoodin runosta vapaasti suomennettu